Tonava 2013

Wienistä Mohacsiin 

Retkueemme Arvi, Jorma ja Pekka katastaa Tonavan melontakelpoisuuden juuri vuosisadan tulvien jälkeen. 

Katsotaan miten selvityksiä kertyy :-) 

6.7.

Ollaan päästy jo Nurnbergin itäpuolelle jossa ollaan Arvin tuttujen luona nähtävyyksiä kierrellen. Tänään on lepopäivä mutta huomenna olisi aikomus ajaa Wieniin. Tuulimyllyjä, aurinkopaneelikenttiä, autobahnilla näkee välillä vauhdikkaasti ajavia, ruokaa ja juomaa... 

Katsotaan miten päästään vesille kaiken mylläkän ohessa .

7.7.

Ajettu Baijerista Itävaltaan, Wieniin. 12h. Matkalla katsastettu Passaun tulvatuhoja ja muita pieniä nähtävyyksiä kuten St. Stephanin tuomiokirkko, jossa mm. Euroopan suurimmat urut joissa pillejäkin 17974 kappaletta. 

8.7.

Tänään saimme joukkueemme täysilukuiseksi kun Jorma liittyi mukaan. Kasailimme Zoskan kokoon , juoksimme eestaas milloin ruoan, auton säilöön viennin tai infotilaisuuden perässä mutta loppuillasta oli alles in ordnung!

9.7.

Nyt on tosi kyseessä. Kaikki jäljellä olevat kamat tungettava kajakkeihin.

Lopulta onnistumme, ja kanoottikärryt saavat päälleen pelottavat kuormat. Jo rantaan kuljetuksessa akselit kuumenivat niin että pelkäsimme muovisten pyörännapojen sulavan kelvottomiksi. Ratkaisimme laittamalla aurinkorasvaa liukasteeksi, ja toimi. Vesillä homma toimi mahtavasti, Tonava ja proomut kuuluvat yhteen! Virta kyllä vei todella kovaa ja monen sadan metrin levyinen uoma kun oli niin vesi menee kohtuu tasaisena pintana ettei vauhtia huomaa ennen kuin katsoo rantaa joka vilisee ohi!

Pohjapatojen kohdalla olikin sitten lähes lk.1 luokan koskia :-)  ja katamaraani tai normi turistilaiva tekivät isot aallot siihen lisäksi joten välillä meitä vietiin kuin märkää rukkasta, pyörteet olivat jännimpiä koska parhaimmillaan niiden keskikohta kävi puoli metriä alempana .

Välillä kävimme syömässä matkan varrella kalaravintolassa paneroitua Tonavan karppia. Käsittämättömän hyvää!  Siinä samalla katselimme miten muut melojat pääsevät sivu-uomaan, monet yrittäjät joutuivat antamaan periksi mahtavalle virralle joka armotta pyyhki heidän kanoottinsa ohi sivu-uoman ja vastavirtaan melojiakin kuljetti kävelyvauhtia alaspäin... Mutta mittasimme kilsan matkan, joka kesti 5.30 min että ei ihme.

Lopulta itsekin jatkoimme matkaa kohti Hainburgia jossa kävimme pienellä kävelyllä kaupungilla ja palasimme kaupungin tarjoamalle illalliselle ja juhlallisuuksille. Kello 20 alkoivat itikat ilmestyä ja yhdeksän jälkeen valo vähentyä joten lähdimme iltatoimille ja voimia keräämään huomista ja Bratislavaa varten.

10.7.

Aamulla keitimme kahvit ja puurot ja pääsimmekin lietteisestä rannasta jo klo 9 vesille. Tänään oli lyhin melontapäivä joten 15 km melonnan päätteeksi paikallisen melontaseuran tiluksille ja suihkuun, ennen kuin kahdelta alkoi tervetuliaisseremonia, jossa vaihtolahjana  Suomen joukkueelta luovutimme ensimmäisen Angry birdin, ja eikun syömään tarjottua wienerschnitseliä... 

Pienten nokosten päätteeksi lähdimme kaupunkia katsomaan 32 asteen aurinkoisessa kelissä, jäätelökin oli hyvä virvoke! Löysimme yhdestä puistosta avoimen (sähkö) verkon ja kaikki vermeet lataukseen :-) Siitä sitten pikkuhiljaa teltoille huomispäivän kaupunkikierrosta suunnitellen, kun on ruhetag eli lepopäivä melonnan osalta.

11.7.

Yöllä alkoi sadella kuuroittain ja aamullakin tuli harvakseltaan vettä mutta ilma oli niin lämmin että pakattiin kevyet sadetakit vain mukaan ja lähdettiin kaupungille etsimään aamiaista. Sitähän sitten etsittiin, lopulta vanhankaupungin torin laidalta jotain leipähässäköitä saimme eteemme. Sitten noustiin vuorelle jossa oli jykevä linnoitus ja hulppeat näköalat ympäri Bratislavaa... Ja turisteja. Sieltä laskeuduttiin St. Martin katedraalille jossa jotain messua, korkeuksissa aarrekammio ja syvyyksissä kuolemanhiljaiset katakombit. Sieltä syömään, Jorma johdatti meidät Tizlava-ravintolaan jossa vedettiin makkaraa. Muttei mitään hookoon blöötä... Asemuseokin tsekattiin ja jossain välissä etsittiin Arville rakkolaastaria ja uudet sandaalit, vanhat lensivät vinhasti roskiin! Leiriin palattuamme akkujen latausta, pyykkiä ja kamojen järjestelyä huomista varten. Tulee pari sulkua jotka tulevat olemaan jänniä. Mutta millä lailla, nähdään huomenna!

Vesille venosen mieli. Aamulla seiskan jälkreen innokkaasti vesillelaskupaikalle ja eiköhän pakboat (se harmaa) retkahtanut luiskassa keskeltä taitokselle, ja hirmu hässäkkä kiire ym. No kärry alta pois ja vesille, vielä toimii, ettepäin! Ylilastauksessa on riskinsä...

Päivälle osui pari voimalaitoksen ohitusta maitse, kevensin kuormaa aina ettei pakkis käsiin leviä. Ekassa ohituksessa kävin kuvaamassa isoa kanoottipujottelurataa, joka oli enempää käyttöä vaille, harmi, kunpa Suomessa olisi moinen niin... Toisen ohituksessa söimme ja lähtiessä sitten taas rutisi! Jormalla meni mela poikki vesille lähdössä, no ei muuta kuin varamela käyttöön ja menoksi. Yöpaikalle tuloohdassa oli kova virta ja sisäänheittäjät ja arvatkaa saiko pakkis taas kovaa kättä! 'It's bending don't lift!!' hohhoijjakkaa. Noh, leiri pystyyn ja lippua vastaan ruokaa paikallisesta tavernasta, joka olikin kuin ajassa taaksepäin.  Vessan huuhtelukin toimi 'ota-sanko-ja-kaada-vettä-pyttyyn' automaatiolla, siis jos sangoissa oli vettä. Mutta mukava fiilis ja musiikkia, paistettuja kaloja ja juomapuolta varsin kohtuulliseen hintaan. 

Takaisin leiriin ihmettelemään kalusto-ongelmia, pakkiksen purettuamme näimme että kölirima oli puristuksessa pullahtanut keskikohdasta ylös ja hypännyt paikaltaan. Vedin sen takaisin ja painoin jalalla  rimanpäitä alas. Lisävahvistukseksi löysimme laudanpätkän tien varrella olevasta peräkärrystä. Siitä nykertämään vahvikepalaa, jonka onnistumisen koemme huomenna. 

Nukkumaan mentyämme vielä kuului 'where are the Finns? Aavii!,' No Yannis siellä huuteli Arvia, hän oli hakenut jostain kalliin puumelan meille! Kovasti kiittelimme ja äkkiä teltan ovi kiinni tappaaksemme taas viisisataa itikkaa, täällähän niitä riittää!ps. Huonon kentän vuoksi kuvia ehkä huomenna 

13.7.

Herättiin kello viisi aamukasteiseen oloon, leiriä kokoon ja puskapartiointia kun tää nyt on tätä. Ainakin itikat tykkäävät kun saavat tulvan huuhtomaan savipusikkoon puolustuskyvyttömän melojan. Päästiin vesille puoli kasilta. Seitsemän kilsaa vanhan Tonavan uomaa hittaasti virtaavaa, sitten pääuomaa piiitkä siivu ja vauhdilla ja lopuksi kolme kilsaa vastaista(!) pitkin Vah-jokea. Leiri pystyyn ja lippuruokailuun, mitähän nyt tulee... Nousimme tulvavallin päälle ja voilá! Komea melontakeskus! Söimme, pesimme vaatteet ja itsemme, latasimme akut ja elävää haitarimusiikkia paikallisten nuorten toimesta, alles gut! Oikein hyvä lopetus reissun pisimmälle päivälle, 56 km. Huomenna lähes saman mittainen joten.... Zzzzzz.....

14.7. tänään aika iisi päivä, muuta kummallista ei sattunut kuin että saatiin jokipoliisi melkein kimppuun, edellämme melova nainen oli aiemmin jättänyt proomun ohituksen aika viime tinkaan ja seuraavan proomun kohdalla kuuluikin piipaa! Poliisit kurvasivat naisen luokse ihan ison tankkerin viereen ja käskivät rannempaan vähän liukkaasti sittenkin! Itselläni oli video päällä ja surffasin samalla pollareiden peräaallolla lähemmäs rantaa. Leiripaikka oli niitettyä heinikkoa muurahaisia ja illalla itikoita. Pubissa oli ruokaa ja illemmalla juhlalllisuuksia joissa kuvasin kun Arvi luovutti yhden tipusen paikalliselle pormestarirouvalle. Sitten mentiin kauppaan ostamaan pikkupurtavaa. 

Siitä sitten teltoille ja nukkumaan.

15.7.

Kohti Visegradia, 25 km. Rauhallista paitsi yhdessä mutkassa koko päivän saldo, 5 eri alusta....

Maihinnousu olikin koettelemus, mutaa, lohkareita ja jyrkkä ylämäki josta kanto ylös. Ihme ettei käynyt kummemmin. Onneksi olimme kehitelleet remminostimen jolla säästimme kaikki isommilta tuskilta!

Leiri pystyyn ja uusia tikettejä hakemaan, saimme myös TID paidat. Sitten bussilla linnoitusta katsomaan.

Illallista odoteltiin ja lopuksi katsomaan parempaa luiskaa lahden pohjukasta, joka oli hyvä! Ja eikunnukkumaan...

16.7. Kuudelta ylös, aamiainen kerhorakennuksella ja ja kahdeksalta vesillä, parempi luiska säästi lisäksi hermoja :-) Taivaalla ei yhtään pilveä, taitaa tulla kuuma päivä... Ruokatauolle löydettiin kovahko ranta ja syötiin puuroa vaihtelun vuoksi. Myöhemmin piti käydä puskassa ja onnistuin löytämään mutarannan johon jalat upposivat todella hyvin ja itikoitakin riitti vauhdittamaan asioita. Muuten päivän reitti oli sivuhaara jossa saimme olla rauhassa isoilta laivoilta ja vastapainoksi oli joen täydeltä nuoria kilpamelojan alkuja valmentajineen, varmaan parikymmentä mukulaa! Lopulta saavuimme Budapestiin jossa löysimme maihinnousupaikan, laiturin jossa madallus kajakista nousun helpottamiseksi. Mutta lotjamme vaativat edelleen ryhmätyöskentelyä ylös noustakseen ja Zoskaa ylös rempoessamme onnistuimme Jorman kanssa nykäisemään varpaankyntemme ympäri kumiseen pohjavahvistukseen. Kylläpä piristi!! Siihen päälle vielä parinsadan metrin kärräys ylös ja alas tulvavallia. Leirin pystyyn saatuamme paikkojen katselua ja ensiapua ja kun ei huvittanut mihinkään lähteä, mentiin teltoille ja itse otin pikku unoset, muista en tiedä. Ja seuraavaksi perus ruokailu sekavan infon kera ja sitten vaan latailemaan akkuja, täällä on pukuhuoneen seinässä kahdeksan paikan rasiat josta kyllä riittää :-)  huomenna kaupunkiin tutustumista ja jos löytäisi wifi-verkon että saa nämä jutut vihdoinkin sivuille... Muutenkin on pitänyt opetella ottamaan kännykällä kuvia, koska siitä saan kuvat bluetoothilla tähän tablettiin jolla saan päivitettyä tilanteen sivuille. Mutta soneran liittymässä tuli megatavuraja yllättävän pian vastaan ja yhteydet jysähtivät sitten siihen. Pitää ottaa lisäpaketti, menköön rahaa. 

17.7. Wifi, Budapest ja jostain kumman syystä operaattorikin antaa surffailla, hmm.... Olisiko tabletti tullut ostettua tähän aikaan kuusta? Todella kuuma, mutta onneksi Pestin puolellakin on varjoisia kujia. Tultiin leirintäalueelta kaupungille hienolla jokiristeilijällä ja lähdettiin haahuilemaan. Kauppahallista tarttui lähinnä pikkupurtavaa ja ostettiin juuri päiväliput julkisiin, 1600 forinttia. Turisteja ei ole läheskään niin paljoa kuin Bratislavassa ja yleisesti hieman putsimpi ympäristö :-) 

18.7.

Pääsimme ajoissa vesille, noin 7.15. Hellepäivä Suomen mittapuulla ja 38 km edessä. Alku meni taas Budapestin läpi joten katseltavaa riitti kahden tunnin ajaksi. Sitten alkoikin tylsät lakeudet. Loppusuoralla alkoi Szazhalombattan öljyjalostamon liekit ja savut piipuista värittää taivaanrantaa, aika karu saapuminen mutta maihinnousu oli perfekt! Toimiva laituri/luiska-kokonaisuus ja lyhyt kärräysmatka. Leiri pystyyn ja etsimään kauppaa parin kilsan päästä, Tesco oli kunnon supermarket josta löytyi muitakin. Matkalla menimme omakotialueen läpi ja lähes joka pihalla oli koira tai kaksi, isoin koira mikä nähtiin (Puli) makasi puun alla ja haukahteli kyljellään! Kadun varren puista sai valita syökö kirsikkaa vai luumua :-) Takaisin tultuamme pieni tauko ja syömään, yllätys oli suuri kun meidät ohjattiin isoon saliin katettuihin pöytiin ja tavallisen gulassin sijasta saatiin pari paneroitua piffiä höysteineen. Tulossa vielä allekirjoittaneen synttärikaffet ja marketista löydetty 'Erkin  pikakivääri' joka on minulle uusi tuttavuus =-O 

19.7.

Puoli kuusi herätys ja puoli seiskalta paattien kanssa aamiaiselle joka olikin siirretty puoli kahdeksaan. No, sitten vesille kuiviltaan, eiköhän se niinkin mene. Taivaskin kevyessä pilvessä. Mutta ei vaan siltikään suju, tervan juontia koko touhu, huh... Sinnittelin yhdeksään asti jolloin oli jo kahvia saatava. Otimme myslit myös joten päiväruoka hoitui samalla, olo alkoi kohentua selvästi. Aamukahvi ei ole väliin jätettävä asia :-) 

Joessa on jo kokoa ja järkyttäviä suoria, kun mutkan jälkeen katsoo usvassa siintävää seuraavaa mutkaa kahdeksan kilsan päässä, on parempi olla laskematta melanvetoja!

Loppusuoralla näimmekin jo Dunaujvaroksen terästehtaiden piiput ja sitten yhden pohjapadon virtauksissa ja pyörteissä laskun jälkeen huomasin että Zoskan peräsin on taas taittunut. Ja suoristaessani näin että se oli taitekohdasta lähes poikki. Muu ei auta kuin tämä huomioiden maihinnousupaikalle asti joka oli laiturille, kanto jyrkkää ramppia ja parit vielä jyrkemmät portaat ylös ennen pientä kärryttelyä. Leiri pystyyn ja peräsintä korjaamaan, päädyimme tekemään uudet reiät ehjään osaan joten lapa vain lyheni hieman. Korjaus onnistui hyvin joten aloimme odottaa päivällistä, täällä ei ole mitään virvokemyyntiä joten lepäilimme törkeän kuumissa teltoissamme, ulkona nurmikko on tulvan jäljiltä mutapölyssä ja lisäksi myyrien möyrimä. Päivällisellä luovutimme yhden tipusen paikalliselle järjestäjälle ja saimme esitteitä ja pullon punaista. Illemmalla kävimme vielä kävelyllä paikalliseen liiteriin josta täydensimme ruokavarastojamme.

20.7.

Tänään vesillelaskussa onnistuttiin repäisemään pakkiksen kärrystä akseli irti,luulot pois heti aamusta! No,paketoimme kärryn kannelle korjataksemme sen päivän ruokatauolla, Jorman mukaan vain paikalleen ja holkin kiristys joka toimikin. Taivas on auki joten tulee lämpimät 51 km. Onneksi maisemat ovat hieman paremmat kuin eilen mutta pitkiä suoria riittää. Ruokatauolla vaihdoimme Arvin kanssa paikkoja. Zoska tosiaan tuntuu miltä näyttääkin ja Pakkis näyttää miltä tuntuikin :-) Maihinnousupaikka oli erinomaisen jyrkkäreunainen mutta siihen oli rakennettu kiskot ja kelkka jolla paatit nousivat miesvoimin parinkymmenen metrin matkan, mitenkähän huomenaamulla alaspäin..? Leirin pystytyksen jälkeen lepoa ja ruoka, jota jonottaessa paikalle tuli tv-kuvausryhmä ja heti perään infotilaisuus. Ruoan jälkeen lähdimme kultur-tourille bussilla. Viiden minuutin ajomatkan päätteeksi löysimme itsemme maatalousnäyttelystä! Lavalla oli jos jonkunlaista rivitanssia... Näköjään järjestäjämmekin oli ihmeissään kultur-tourin annista mutta tällä mennään. Lahjoitimme yhden tipusen tuttavamme pojalle joka oli auttanut meitä ja muita ylösnousussa, koko päivän urakasta hän sai järjestäjiltä vihreän TID- paidan joita jakavat päivän auttavaisimmalle henkilölle :-) 

21.7. Ei pilveäkään taivaalla, 50 km taival edessä... Ja minä hullu aion tehdä ylimääräisen kympin lenkin kansallispuistoalueella. Miksei? Läpyttelyä eteenpäin, ruokatauko ennen yhtätoista ja yhden aikaan tulimme sivuhaaran kohdalle josta erkanimme. Liu'uin metsän sisään ja pysähdyin. Tämä on vanhaa Tonavaa joka on oikaistu niin että kymmenen kilsan mutka on ohitettu kahden kilsan suoralla. Vesikään ei jaksa oikein kiertoa tehdä joten eteenpäin auttavaa virtausta ei juuri ole. Kylläpä Pakkis liikkuukin hitaasti :-) 

Kuvailen haikaroita ja jokitörmiä melkein kortin täyteen ja lätkin eteenpäin pikkuhiljaa. Saan kulumaan kolme tuntia kunes palaan isolle uomalle josta tunti leiriin, juuri sopivasti ruokailuun, vaihteeksi kalaa! Vielä suihkuun ja alan olla valmis nukkumaan, päivitys saa tosiaan jäädä. 60 kilsaa tyynessä helteessä riittää...

22.7. Vesille päästyämme koetimme metsästää yhtä sivu-uomaa muttemme päässeet mistään läpi, mutaan ei huvita jäädä kiinni. Meloskelemme tyynen helteen valtaamassa jokimaisemassa kuvaillen eteentulevaa, lopulta otin videon jossa Arvi ja Jorma nousevat rantaan, viimeisen kerran tällä reissulla. Olemme saapuneet Mohacsiin.

Nousemme tulvavallin päälle jossa on kapea puisto ja leirimme. Teltat pystyyn, paatit purkuun. Sen päälle korkkaamme Dunaujvaroksesta saamamme punkun ja katselemme jokimaisemaa.

Illalla juhlallisuuksia, moni muukin nostaa paattinsa isoon kärryyn. Lähes täysi kuu nousee joen ylle ja puista satelee kukintoja melojakansan peitoksi.

Takaisin Suomeen Via Baltikaa myötäillen

23.7. Bussilla pääsimme helposti Wieniin, kamojen tyhjennys nurtsille ja tilaamaan ISOA taksia. Saimme Skodan farmarin, kyllä oli kuskilla ihmettelemistä pakkaamisen kanssa! Kaikenlaisten mutkien ja säätöjen kautta löysimme Mersun ja Wienistä ulos kohti Tsekkejä. Jossain vaiheessa löysimme itsemme tietullialueelta jolloin äkkiä vignetin ostoon, myyjät eivät saksaa osanneet ja huonosti lontootakin mutta homma hoitui. Yöpaikan valitsimme tien varresta jonkun ristiinnaulitun patsaan viereltä Tsekkiläisellä maaseudulla.

24.7. Navigaattorin akku tyhjä, harhailua kylien välillä karttojen kanssa. Ennen Puolaa taas käyttöön,  mutta ennen Varsovaa tie punaiseksi ja jysähdettoin kohtuullisen kokoiseen ruuhkaan. Puola on muutenkin käsittämätön, vanha ja uusi kohtaa todella kummallisesti. Ja siihen vielä lattana maasto, tuntuu ettei täällä ole maapallon kuperuutta ollenkaan. Ja opasteet missä ja mitä sattuu, ja sitten tuli päiväkohtainen dataraja täyteen. Voi Puola! Yöpaikan etsintä johti meidät maaseudun perukoille pieneen kylään jonka perukoilta löysimme vankilan. Nyt on kysyttävä jo neuvoa. Tienvarressa luuhaa kolme nuorta jotka puhuvat vain puolaa mutta 'camping?' saa yhden näyttämään skootterillaan tietä. Suuntaamme kärrytielle, vankilan taakse, pelloille. Mitä mahtaa löytyä? Vihdoin heppu jää yhden talon pihaan ja käsitämme että homma on maksua vaille valmis. Ja kolikoista ei ilo irtoa, menköön kymppi ei tätä paikkaa olisi muuten löydetty. Täällä on ainakin rauhallista, piha-alueille mahtuu alle kymmenen autoa, nyt vain yksi meidän lisäksemme. Suihkuun ja kamat lataukseen...

25.7. Jatkettiin ajelua Puolan läpi ja lopulta päästiin Liettuan puolelle. Pusikkoa sun muuta mutta jotenkin rauhallisempaa kuin Puolan mikä tahansa. Ajettiin Latviaan, katsottiin että Riikan Jurmalassa olisi leirintäpaikkoja. Kohti niitä! Kunnes poliisi viittoi tien sivuun ja alkoi kyselemään. Kävi ilmi että olimme ajaneet ohi paikasta josta ostetaan tiketit Jurmalaan. Mikäs paikka se sellainen on? Mutta sakkoa saatiin kun ei moiseen älytty varautua, 20 ltl (olisi ollut 40 mutta ensikertalaisina saatiin alennus). Jatkettiin viisaampina paikan päälle ja kun datasiirron rajoitukset meinasivat taas paukkua, seikkailtiin pitkin poikin saarta ennen campingin löytymistä. Parkkeerasimme lähelle yhtä Defender-maastoautoa, jonka kohta huomasimme Suomen rekkareilla varustetuksi. No eikun tervehtimään, mukavaa porukkaa joiden lomareissu oli vasta alussa. Annoimme Puolan majapaikkamme ajo-ohjeet sun muuta. Kello alkoi olla jo pimeän puolella joten lähdimme autolle ihmettelemään, saisiko leirintäalueen wifiä toimimaan...

26.7. Loppumatkan ajelut Tallinnaan sujuivat tasaisen eleettömästi, laivaan pääsyä odotellessa ostoksia ja muiden turistien toikkarointien ihmettelyä. Tuolta mekin varmaan näytetään :-) Vähän jäin kaipaamaan vaikka E-varustamon sujuvuutta, T-varustamo jätti toivomuksia sen suhteen... No joo, reissun huippukohdat ovat auttamatta jo takana. 

Päätämme raportoinnin tähän Suomenlahdelle, terveisin Arvi, Jorma ja Pekka.