Elbe 2014

7.8. To Päästiin lähtemään Nummelasta1430 ja puolentoista tunnin odottelun jälkeen Vuosaaressa Hansaterminaalissa saimme ajaa laivaan. Ulkokansipaikka. Laivan lähtöä odotellessamme kuvailimme ukkospilvien ohi lipumista, muutama hieno salama iski mantereen yllä. Lähdön jälkeen yritimme saada selvää missäpäin Söderskärin majakka on, kvg alkoi jo pätkiä mutta lopulta Emppu sai napattua kuvan josta löysimme majakan hahmon merisavun seasta. Lopulta rauhoituimme syömään kevyet päivälliset... Jonka jatkoksi rauhoituimme hyttiimme kun alkoi niin ramasemaan :-) 
Mitään tavaroita ei ole vielä unohtunut tietääksemme joten aika hyvin alkaa... Jorman uikkarit kun vielä löydetään!

8.8. Pe Laivaelämää eli oleilua, 19e brunssi, lepäilyä, saunaan, päiväunet, kahvia ja ajoreitin suunnittelua ja maihin pääsyn odottelua, joka on n. Klo 22. Siitä yötä myöten ajoa Dresdeniin reilu 500 km. Huomenna alkaa reissun paras osa :-)

10.9. Su Herättiin 6.30 ja keitettiin puurot leirintäalueen keittiössä. Sitten aamukasteisia telttoja purkamaan, Kanu-Dresdenin kuljetus hakisi meidät klo 8 joten kuivattelut jäivät myöhempään. Pääsimme autokyydillä Königsteiniin josta otimme junan Schmilkaan ja vielä lautalla joen yli. Siellä oli aikaa etsiä idyllisiä kahviloita jokilaakson rinteiltä, katsella arkkitehtuuria ja ihmetellä paikallisia erikoisuuksia kuten myllynratasta joka kesken kahvihetken lähti pyörimään... Parin tunnin päästä jokirannassa meitä odottivat jo kamat ja kajakit ja vesille menossa meni reilu tunti. Teltat saatiin samalla kuiviksi rannan heinikon päällä. Lopulta saatoimme työntää kajakit vesille ja alkaa ihmetellä itäisen Saksan nähtävyyksiä tutusta perspektiivistä käsin. Siipirataslaivat ovat vallanneet tämän joen aika perusteellisesti... Kuvailtiin korkeuksiin nousevia jokirantoja kunnes saavuttiin Liliensteinin juurella olevalle camping-alueelle, Ferdinand's homestay:lle. Ilmoittauduttiin, teltat pystyyn ja pari Radleria kuuman päivän nestehukkaan. Olimme jo aiemmin puhuneet käyvämme jollakin luontopolulla tässä lähellä, ja katsottiin että matkan varrella olisi sopivasti ravintola josta sitten päivän pääateria, mukava pikku iltalenkki ekalle illalle. Saimme vielä camping-paikan pitäjiltä karttakopion johon oli merkitty eri reittejä näköalapaikalle. Sanoivat että voi mennä kolmekin tuntia jota hieman kummastelimme, matkaahan ei kartan mukaan juuri kolmea kilometriä enempää tulisi. Mutta laitettiin nyt kunnon patikointikengät jalkaan kroksien sijasta ja lähdettiin lampsimaan iltapäivän paahteeseen. Alkumatka oli prameasti asfalttikävelytietä peltojen vieritse mutta kohta käännyimme viistosti ylärinteeseen jolloin pääsimme suoralta auringonvalolta metsän siimekseen. Tie jatkui tasaisesti ylöspäin, jatkui, ja vieläkin jatkui. Kuumahan tässä tulee. Lopulta pääsimme tasaiselle josta lähti reitti pellonvieritse, miten muutenkaan kuin ylöspäin. Nyt taitaa tulla hiki. Nousimme, kuka puuskuttaen, kuka paidan ylös rullaanneena, kuka mitenkin. Onneksi polku johti uudelleen metsään, vain hieman jyrkentyen. Polku kyllä kapeni ja jossain vaiheessa haarautuikin, otimme innokkaasti ylöspäin johtavan haaran jotta pääsisimme joskus sinne näköalapaikalle, sen on parempi olla vähän peevelin komea! Tämän kuultuaan polku nousikin aika pystyyn; Edessämme olivat ensimmäiset tikkaat. Kukaan ei puhunut enää pikku iltalenkistä. Jonkun aikaa nelivedolla noustuamme löysimme isomman polun, tai kylläkin teräsrappuset... Mihin tässä vielä joudutaan? Kapusimme siis edelleen, hitaasti. Polku alkaa muistuttaa vuorikiipeilyreittiä. Mutta kamera alkaa pikkuhiljaa käydä, tätä ei kotosuomessa näe... Tuuli puhaltelee tampatessamme kiviportaita kallionkuvetta, ihana viileys, läääh! Kunnes lopulta saavumme päälle. Olemme kuulleet muutamalta alastulijalta että tarjoilua on klo 19 asti. Aijaa, siellä on jonkunlainen ravintola? Paikan päällä näemme että tiskin edessä on jono. Puolella heistä on köysivyyhdit, haat, kypärät.... Päätämme sammutella kevyesti janoamme ja katsoa näköalapaikat, vaikka polvet vetelinä. Minä ja Erik kuvaamme ympäristöä kamerat kuumina, Arvi ja Jorma omaan tahtiinsa perässä. Jossain vaiheessa on lähdettävä lopulta takaisin alaspäin. Löydämme helpomman reitin (tää taitaa olla se virallinen...) ja ruokapaikkakin löytyy jossa syömme pimeän tuloon asti. Loppumatka alaspäin hoituu himmeästi valaistua polkua pitkin ja muutama kilsa asfalttitietä teltoille saakka. Suihkuun päästiin ja lopuksi taivaaltakin alkoi tihkuta vettä. Yöllinen ukkossade teki tuloaan. Reissublogin päivitys jäi, eikä kyllä ole kenttääkään. Huh huh!

11.8. Ma Yö kului salamoiden välkkyessä, vastarannan junaliikennettä kuullen (henkilö- ja tavarajunan oppi erottamaan) ja välilllä sikeästi nukkuen. Aamulla jalat jumissa valmiiseen aamiaispöytään (eilen tehtiin monta hyvää päätöstä!) lataamaan ruokaa ja tyhjiä kameranakkuja. Sitten leirin purku sadekuurojen lomassa ja vesille. Vielä oli paljon hiekkakivikallioita kuvattavana joen reunoilla ja mikäs siinä, virta vie ja ukot vaan kattelee mualimaa kajakeissa nojaillen... Joen ylittävien lauttojen kanssa oli välillä tiukkaa, jouduin kerran ujuttamaan itseni laskusillan alta kun vaijerilossi ehti tukkimaan tien. Sillantäysi ihmisiä hekotti kun alitin koko poppoon :-) Tietenkään en hoksannut pistää kameraa videoimaan moista arvokasta muistoa... Loppumelonta meni aika hienosti, hieman jouduttiin palaamaan lopussa kun ei huomattu oikeaa paikkaa vaan alettiin kuuntelemaan jokivarren avuliaiden neuvoja ja päädyttiin johonkin ihme piilosatamaan josta ei toimivaa leiriytymistä löytynyt. Palattiin ja pääsimme paikallisen Kanu-klubin vaatimattomille tiluksille... Ei ole Suomessa tällaisia puitteita! Huominen on huolto- ja turistipäivä Dresdeniin tutustuen, ja ehkäpä saamme sivuille asti nämä päivitykset.

13.8. Ke Kävimme aamulla hakemassa taas aamiaistarpeet ja melontaosuudelle pientä purtavaa. Aamiaisen syötyämme pakkasimme kajakit ja annoimme paikan pitäjille HiiPu-mukinkin kun ajattelimme että 40e kahdesta yöstä kahdella teltalla on aika edullista. Päivän melonta, 32 km meni leppoisasti, välillä käytiin jokivarren ravintolassa haukkaamassa wurstia ja brotia. Meisseniin päästyämme valuttelimme pikkuhiljaa ettemme taas mene ohi. Paikka löytyikin tosi loivalta ja kiviseltä rannalta juuri ennen rautatiesiltaa. Päivän ainoa rahtialus sattui menemään ohi vetäen ensin rantavedet pois ja sen jälkeen korkojen kanssa takaisin. Onneksi oli kajakit turvassa rannalla jo. Leirintäalueelta saimme paikat ja selvitellessämme tavaroita alkoi tiputella vesipisaroita joten laittoi hieman lisävauhtia toimiin. Aikanaan pääsimme kylille etsimään hyväksi vihjattua ruokamestaa. Satoi sen verran että tuli laitettua takki päälle ekan kerran reissun aikana. Ylitimme joen ja kohta löysimmekin itsemme puikkelehtimassa rakennustyömaalla, josta pääsimme torille. Meissen on aika nuorekas paikka. Näimme mopojätkiä, poppiautoja ja muutamankin menomestaksi luokiteltavan paikan. Populaa suunnilleen saman verran kuin Vihdissä, 27 tuhatta. Ja kaupungiksi sanovat. Onhan täällä prameita paikkoja. Mutta löysimme ruokapaikan josta otimme aika perus ruoat, itsellä mustalla oluella haudutettua gulassia ja muilla knödeleitä ja liekö maksasta tehty mötikkä. Todella hyvää, kaikki tykkäsivät! Paluumatkalla Arvi loihe sanomaan että kai ne pitää portteja vielä auki, hällä on avain kajakin takakannella. Ja kuinka ollakaan, portit olivat suljetut. Mutta viereinen muuri oli niin rupinen että nostettiin Emppu muurin kylkeen ja kehoitettiin kiipeämään. Kohtapa kuultiin kuinka portin lukko rapisi lupaavasti ja päästiin tähän terassille suunnittelemaan tulevaa ja päivittämään mennyttä. Kohta suihkuun ja lepäämään huomista kaupunkikierrosta varten.

14.8. To Lähes koko yön satoi runsaasti loppuen aamuksi. Aloitettiin taas perinteisellä aamupalan haulla ja sen tuhoamisella jonka voimin lähdimme liikkeelle. Haimme taas infopistettä josta tarkkoja karttoja. Jatkoimme keskustan tutkimista, kauppoja ja kirkkoja. Toinen kirkko oli hieno goottilainen jonka urkujen soittonäytöksestä myöhästyimme hieman. Sää oli muuttunut aurinkoiseksi. Tauon jälkeen lähdimme kohti Porzellain-Manufaktur Meisseniä joka oli tietenkin hieno paikka, oma ravintola Michelin-tähditettynä muun ohessa. Otimme 9e spesiaalikierroksen jotta pääsimme katsomaan eri työvaiheita ihan vierestä. Suomeksi äänitettynä! Näyttäähän se helpolta kun ammattilainen tekee, itseltä saattaisi mömmö lentää lattialle alta aikayksikön. Kiertelimme pitkin poikin saleja ja muutaman ostoksenkin taisimme tehdä. Kyllä osaavat posliinia vääntää, onneksi kuvaaminen oli sallittua. Vahdit tosin olivat seurana koko ajan. Lopulta lähdimme syömään keskustaan ja suunnittelemaan seuraavia etappeja kohti Wittenbergiä. Huomenna Riesa(25), sitten Torgau(48), ehkä Prettin(15) (pikkupaikka varalla) ja 30 km Wittenbergiin perjantaina. Lähes joka paikassa on ollut junarata lähellä, ja täällä huomattiin olevan skeittialue viereisellä tontilla. Nyt seuraavat paikat ovat varmaan rauhallisempia, maaseudulla kun ovat.

16.8. La Ylösnousu onnistui, tosin sadekuurojen lomassa. Teltta pakattiin Arvin kanssa sateessa joten toivotaan illalle aurinkoinen hetki. Nätisti vesille ja ei muuta kuin lavat viuhumaan. Sää parani niin että Jorman kanssa otettiin jo sadetakit pois. Seuraavan tauon jälkeen pilvi, jota olin katsonut sadetta tuovaksi, repesi. Äkkiä takkia niskaan. Näitä kuuroja riitti sitten loppupäivän ajan jopa niin että ei maltettu maataukoa puolivälissä pitää vaan -kunhan sade lakkaa, - kunhan löytyy hiekkaranta, - kohta kyllä sataa, melotaan vaan... Kyllä lopulta onnistuttiin siinäkin, tuli tarpeeseen (mmmm.... Murukahvia, ompa hyvvää....) Maisemat ovat äärettömän tylsää pellonreunaa, onneksi joki mutkittelee ja ziljoona erilaista pilveä vaeltaa ympäri taivaankantta. Elukoita näkyy viihdyttävän paljon edelleen. Ja kalastajia. Joelle on tehty n. 50 metrin välein kivisiä ulokkeita jotka ovat paikallisten kalastajien suosiossa, siellä ongille omat telineet ja kalastajille tuulensuojateltat. Viimeinen sadekuuro saatiin niskaan kun Torgaun linnantornit jo näkyivät. Onneksi maihinnousu, kanu-klubin pihan etintä ja telttojen pystytys ynnä kamojen kuivatus voitiin suorittaa auringon paisteessa... Ja heti perään ukkosta. Sitten vettä. Innostui ryökäle pommittamaan vielä rakeillakin! Se sentään hiljensi paikallisen VPK:n juhlinnan joka koostui hillittömästä hälytyspillien vongutuksesta. Only in Torgau, my friend.... Tästä toettuamme lähdimme etsimään ruokapaikkaa pitkin kyliä. Löydettyämme emme jaksaneet muuta kuin perus piffit lyödä nassuun ja takaisin leiriin jossa paikan bossi-pariskunta toivotti meidät tervetulleiksi. Iltakuhkimisten lyhyydestä päätellen ihan turha päivä ei tämäkään ollut. Läheisellä urheilukentällä on jotkut isommat bileet tai konsertti. Jumputi jump. Huomenna citykierros josta olemme kuulleet melko hurjia huhuja, katsotaan miten meidän käy!

17.8. Su Aamulla yritimme nukkua pitkään mutta kello kahdeksan kirkonkellojen soitto herätti liian hyvin. Kömmimme majatalon yläkertaan keittämään puurot ja teet, jonka jälkeen Torgaun vanhaan kaupunkiin kiertelemään. Aloitettiin linnasta jonka vallihaudan velikultia piti päästä moikkaamaan. Olivat helppo bongata, toinen puoli tilasta oli korjattavana joten saimme vaivattomasti kuvia ja videota näistä kahdesta ruskeakarhusta B-) Tämän jälkeen kävimme linnan kellareissa jossa oli synkkiä tyrmiä rettelöitsijöille ja hallitsijan veljelle, ja isoja saleja joihin oli kerätty linnan koristeita, hiekkakivestä kaiverrettuja. Sieltä kömmimme välikahville josta paikallisia WW2 aikaisia kuvia sisältävään näyttelyyn, ja äänestettiin itsemme isolle jäätelölle. Siitä pikku hiljaa leirille jossa piti jo saada kahvia ;-) loppupäivä mennee huomisen suunnitteluun ja muuhun olemiseen. Loppuillasta paikan pitäjät tulivat käymään ja annoimme heille yhden viimeisistä HiiPu-mukeista. He ilahtuivat kovin ja hetken juteltuamme huomasimme vastaanottavamme ison Torgau-kolpakon ja heidän Kanu-klubinsa viirin. Erinomaista toimintaa :-D 

18.8. Ma Herättiin ihan ajoissa ja aamutoimet sujuivat, edes aamukastetta ei ollut teltoissa joten olimme vesillä jo 7.30. Kevyitä pilvilauttoja oli ehkä puolet taivaasta, aurinko piilotteli hieman mutta oletimme sään pysyvän hyvänä. Läpsyttelimme eteenpäin peltomaiseman keskellä, maisemat siis rajoittuivat joentörmien välille ja hajusta saattoi arvailla loput. Koska melontapäivän pituus oli 58 km, päätimme pitää lyhyen maatauon aina kymmenen kilsan välein. Onneksi joki kuljettaa kävelyvauhtia itsessään, näillä proomuilla ei muutenkaan turhan nopeasti edetä. Matkan edetessä seurailtiin taas vuorotellen lintuja ja pilviä joista jälkimmäiset tiivistyivät uhkaavasti. Totta kai ne alkoivat ekan kympin jälkeen antaa kuuroja. Puolivälissä matkaa tuuli oli jo yltynyt niin että yritimme etsiä mahdollisimman tuulensuojaista paikkaa päiväruokailuun. Erään vaijerilossin jälkeen noustiin maihin ja Trangia pöhisemään, gulassia purkista ja kohta syödään. ...Eikö peeveli ala satamaan, ensin pari pientä tunnustelevaa kuuroa jonka jälkeen kunnon kaatosade, ihme ettei tullut taas rakeita. Yritettiin saada kamat kajakkeihin ja itse perässä mutta ehti se kastella, olipahan syy meloa rivakasti että lämpö pysyy! Saatiin kuitenkin syötyä joten matka eteni mukavasti. Maasto on niin alavaa ettei yltyvä tuuli jää huomaamatta, joki mutkittelee niin että välillä on vastainen ja kohta taas myötäinen tuuli. Vastatuulesta on sekin vastus että aallot nousevat tosi herkästi, myötäisellä on vain pientä karetta vedenpinnalla vaikka olisi millainen tuiverrus. Taistelemme pikkuhiljaa tuulta päin matkan vähetessä ja juuri kun saan videoitua Arvin saapumisen laituriin, kameran akku loppuu. Sekin oli sitä mieltä että melonnat ovat nyt tässä. Nostettuamme paatit ylös, joen mutkan takaa lähestyy iso sininen lehmä. Neljä metriä korkea Milka-lehmä laivan kannella. Osataan sitä täälläkin. Sumplimme kamat ja lähdemme selvittämään yöpymisasiat kahvin kiilto silmissä. Illemmalla löydämme ruokapaikan nimeltä Zur Elbe, oikein hyvä pikku paikka! Siitä pienen iltakävelyn kautta nukkumaan.

19.8. Ti Puoli yhdeksältä oli aamupala katettuna odottamassa ja sen hoideltuamme Arvi lähti kauppaan ja me jäimme purkamaan paatteja. Yhdentoista aikaan tuli Kanu-Dresdenin heppu noutamaan Arvia ja paattia. Aurinkoinen ja tuulinen sää innoitti meidät muut putsailemaan perusteellisesti kajakkeja ja tarkastelemaan kulumia ja vaurioita. Zoskasta petti yksi niitti ja Pakkiksesta kölin kumilenksu, muuten selvittiin putsaamalla mudat ja töhnät pinnoista. Sitten kamat nippuun ja odottelemaan että voi pakata ne Mersuun, joka ajautuu paikalle klo 18 mennessä.

22.8. To-pe Ajelua, Lyypekin ja Travemünden katselua (laivaan pääsee 23 jälkeen), koko loppumatka itse asiassa ajan tappamista. Voi verrata vastatuulimelontaan kiinnostavuudessaan. Ilma on leppeä, laivan kannella tarkenee paitasillaan. Kotihommat alkaa puskea ajatuksiin ja voi todeta että nyt on akut ladattu arkeen :-) 

Öölannin viereltä päätämme lähetyksen, paljon materiaalia on esitettäväksi jatkossa... 

Arvi, Jorma, Erik ja Pekka