Tarinaa torstaimelonnasta

Torstaimelonta

22.7.2021

Hiidenveden Purjehtijoiden melontakurssi numero 4 koki harvinaisen ja erittäin opettavan tapahtuman retkipäivänään. Tuuli oli navakka, ilmatieteen laitoksen mukaan keskituuli 7-8 m/s puuskien ollessa 15 m/s. Kurssin vetäjät olivatkin pyytäneet mukaan myös kokeneempia melojia jotta mahdolliset pulmatilanteet olisi helpompi ratkaista. Ennen lähtöä kurssin päävetäjä kävi läpi kuinka vesillä toimitaan tällaisella kelillä, ja erikseen vielä jos joku kaatuu ja joutuu uimasilleen.

Tämän jälkeen suoriuduttiin vesille ja suunnattiin kohti tuulensuojaisempaa lahdenreunaa jossa pidettiin juomatauko ja jatkettiin. Kaksikko oli keulilla ja muut ohjaajat takapainotteisesti, varsinkin he joilla oli kuuluvimmat pillit joilla porukan sai tarvittaessa pysäytettyä. Rauhallisesti edeten saavuttiin Santanokan suojaan lähelle Simolansaarta ja osa porukasta rantautui evästämään ja pitämään kurssilaisille rastia. Vähän ajan päästä tuulensuojaan saapui vielä kaksi melojaa joista toinen oli nuorin tänä kesänä melontaohjaajakurssin suorittaneista.

Kesken kuulumistenvaihdon tämä ohjaaja kuuli huutoa järveltä, jonka lähteeksi paljastui tuuliajolla oleva soutuveneilijä. Juuri saapuneet melojat lähtivät aaltojen keskelle tarjoamaan apua, ja rannasta lähtivät myös yksikkö- ja kaksikkokajakit paikalle. Pian selvisi että veneilijän kaveri oli pudonnut vähän aikaa sitten veteen eikä veneessä olleella yhdellä airolla ollut mitään tehtävissä.

Yksikkö ja kaksikko lähtivät välittömästi etsimään uimaria veneen tulosuunnasta, yksi yksikkö jäi veneen luokse ja yksi lähti rannassa olevien melojien luokse ilmoittamaan tilanteesta. Häntä vastaan tuli vielä yksi meloja joka liittyi etsintään, ja kohta onnistui myös pysäyttämään pari moottorivenettä mukaan. Hän jatkoi lähempänä rantaa ja kuuli huudon, joka paljastui rantavedessä tummissa vaatteissa olevaksi henkilöksi. Lyhyen keskustelun jälkeen selvisi, että hän oli etsimämme veneestä pudonnut henkilö.

Nyt oli paikalle ilmestynyt myös pelastuslaitoksen vene jonka huomion meloja sai huutamalla ja heiluttamalla melaa pään päällä. Paikalle tultuaan kysyivät oliko veneestä tippunut vielä toinenkin henkilö mutta tästä ei ollut tietoa.

Tällä välin soutuveneen luokse jäänyt meloja oli kiinnittänyt mukanaan olevan hinausköyden veneeseen, hinannut sen kyytiläisineen lähimpään rantaan ja alkanut melaa heiluttaen kiinnittämään vastarannalla olevan pelastuslaitoksen venemiehistön huomiota, onnistuen siinä. Erinomainen suoritus vasta aikuisikään päässeeltä melontaohjaajanaiselta! Tilanne oli näin saatu hallintaan ja melojat palasivat tuulensuojaan, josta lähtivät kohti kotirantaa.

Paikallislehteen eivät melojat päässeet, lue täältä

Kesä 2017

1.6. torstaimelonta

Kova tuuli ja kylmää - siispä aallokkomelontaan

Leppoisan torstairetkimelonnan tilalle oli nyt tarjolla aivan muuta.

Päivällä saatiin sadetta, rakeita kovaa luoteistuulta ja ripaus aurongonpilkettäkin, mutta klo 17 jälkeen jo hiukan lupaavaa säätä, tuuli kyllä jatkui kovana.

Rannassa oli kova aallokko ja Simolan saaren suunnalla oli jonkin verran vaahtopäitä. Kylmää, alle 10 astetta. Vain retken vetäjä oli lähtökuopissa HiiPun-rannassa.
Tarjolla oli harvinaisen hyvä aallokko ja kanoottisurffausilma. Ei muuta kun kajakki vesille ja suunta vastatuuleen aikeena Koivusaaren kierto. Melontarukkaset olivat välttämättömät, melontaliivit, känny vesitiiviisti ja 1 l juotavaa mukana, kajakkina Inukshuk.

Laiturilta lähtö ja matka Simolansaaren kohdalle Santanokan tuulensuojaan mehutauolle sujui hyvin, 22 min kohtalaisella tempolla.
Kovin tuuli ja tuiverrus koko matkalla oli juuri Simolansaaren kapeikossa. Isoja aaltoja ja vaahtopäitä, mutta helppoja meloessa vastatuuleen ennen Simolaa ja aina Koivusaareen saakka. Muutama ristiaallokkopaikka, perunapelto, oli Simolansaaren länsipuolella, Santanokan kupeessa Köykänlahden suulla ja ennen Koivusaarta.
Parhaimmillaan sai meloa aaltoa ylös 2-3 melanvetoa. Ja oikea rytmitys ja alltojen koon huomiointi, että ei rynnistä vasten alltoa ja melo allon läpi ja väsytä itseään, vaan mukailee aaltoja ja antaa alltojen muodon auttaa melojaa eteenpäin - ylämäkeen, alamäkeen, sivuliuku, välillä pärskähdys aina naamalle asti, näin se menee - mukavaa on ja kunto sen kun kasvaa.

Melonta Koivusaareen kesti 55 min. Saaren Nummelan puolella tuulensuojassa pidin hetken mehutauon.  Sitten jatkoin matkaa ja kiersin myös Koivusaaren takana olevan luodon. Ei ollut näköjään tänä vuonna kanadanhanhen pesää länsipuolella kuten oli 3 vuotta sitten.  Paluu alkoi, reippaasti tuuleen ja isoihin myötäaaltoihin -puoli-ilmaista kyytiä kotiinpäin. Mahtavia surffiliukuja aalloilla. Inukshukilla saa olla tarkkana suunnassapidossa ja käyttää aktiivisesti melaa suunnanpitoon - kääntyy liian herkästi  poikittain ilman peräsintä. Laitoin peräsimen alas tuulensuojassa seuraavan niemennokan takana. Se auttoi, suunnanpito helpottui merkittävästi, matka jatkui myötätuuleen.  Simolan saaren takana oli taas kellunta- ja mehutauko, sitten Pääksniemen reunaa Rekiniemenkarille, siitä Hannasaareen ja HiiPulle tuulen jo hiukan laantuessa.

Vesilintuja näkyi matkalla rantasipi, lokkeja, silkkiiuikku ja meriharakka.
Peräsimen käytöstä kovassa aallokossa vielä sana: Vaarana peräsimessä on sen rikkoutuminen kovassa aallokossa ja silloin siitä on vain haittaa! Hyvä kajakki ei peräsintä kaipaa. Evä on ok, se kestää ja auttaa sivu- ja myötätuulissa.

Jouni